Asiantuntijalääkäri Antti Huplin tutkimuskatsaus, 17.03.2022
Tämän katsauksen tarkoituksena on osoittaa, että neurofeedback-terapiasta on viimeisen 10 vuoden aikana tullut merkittävä määrä metodologisesti hyvin toteutettuja tutkimuksia, jotka osoittavat, että neurofeedback-terapia on turvallista ja tehokasta monen sairauden ja oireen hoidossa.
Kirjallisuuskatsaus neurofeedback-terapiasta
Tekijä: Antti Hupli, Lääketieteen lisensiaatti
Päivämäärä: 03.03.2022
Sidonnaisuudet: Asiantuntijalääkäri yrityksessä nimeltä Nemoy, jossa annetaan ILF-neurofeedback-hoitoja
Neurofeedback on lääkevapaa, ei-invansiivinen (ei-kajoava) tapa kouluttaa aivoja tietokoneavusteisen ohjelman avulla. Hoidossa potilaan päähän kiinnitetään 3-5 EEG (elektroenkefalografia) eli aivosähkökäyrä-elektrodia, jotka välittävät tietoa aivojen sähköisestä toiminnasta eli aivoaalloista tietokoneelle ja apuvälineille, joita kautta aivot saavat reaaliaikaista palautetta toiminnastaan näkö-, kuulo- ja tuntoaistin kautta. Ohjelmisto vertaa mitä aivosi tekevät, siihen mitä haluaisimme niiden tekevän. Kun aivot lähestyvät hyvinvoivaisempaa tilaa, ne palkitaan positiivisella reaktiolla eli aivoja palkitaan toivotun kaltaisesta toiminnasta. Kun aivot eivät toimi optimaalisesti, niin ohjelmisto antaa negatiivisen palautteen. Neurofeedback-ohjelmisto toimii siis peilikuvana auttaen aivojen omaa itsesäätelyjärjestelmää. Neurofeedback-hoidolle ei ole ikärajoja (menetelmä on aivojen oppimisprosessi). Hoidosta ei käytännössä koidu sivuvaikutuksia lukuunottamatta mahdollisesti hoitojakson alussa, jolloin etsitään hoidettavan yksilöllisiä parametreja ja tällöinkin esiintyy mahdollista ohimenevää väsymystä ja päänsärkyä. Jos sivuvaikutuksia alkuvaiheessa ilmenee, ne häviävät viimeistään vuorokauden kuluessa, useimmiten tunneissa (2).
Riippuen hoidettavan oireista, EEG-anturit asetetaan ennalta määrättyihin paikkoihin päänahkaan, jolloin voimme mitata ja seurata aivoaaltoja.
Hoidettavalle valitaan hoitoprotokolla, jossa hoito kohdistuu yksilön elektrofysiologisesta aktiivisuudesta riippuen tiettyjen amplitudien ja / tai taajuuksien itsesäätelyyn, joilla on tarkoitus edistää hyödyllisiä kliinisiä muutoksia, kuten ahdistuksen ja hermoston ylivirittyneisyyden väheneminen tai lisääntynyt keskittyminen ja huomiokyky (3).
Neurofeedbackin on todettu myös muun muassa auttavan aivojen omaa itsesäätelyjärjestelmää rauhoittamalla amygdalaa ja aktivoimalla prefrontaalisen aivokuoren toimintaa (7). Tämänkaltainen interventio voi johtaa parantuneeseen emotionaaliseen säätelyyn tai yksilön kykyyn selviytyä vaikeista tunteista ja reagoida asianmukaisesti stressiä ja traumaa laukaiseviin tilanteisiin (4). Emotionaalisen säätelyn vaikeuksien uskotaan olevan merkittävässä rooli monissa psykiatrissa sairauksissa (5), mukaan lukien traumaperäisessä stressihäiriössä, minkä sairauden hoidossa neurofeedback-hoidolla alkaakin olla jo hyvää näyttöä (6, 10, 12, 14, 15, 23).
Vuonna 2018 ilmestyneessä systemaattisessa katsauksessa käytiin läpi kymmenen kriteerit täyttävää tutkimusta, joissa tarkkailtiin neurofeedbackin tehokkuutta PTSD:n hoidossa. Kolme tutkimuksista olivat RCT-tutkimuksia ja 7 tutkimusta olivat pilottitutkimuksia. Tutkimusten kokonaispotilasmäärä oli 178 ja kaikki koehenkilöt olivat yli 18-vuotiaita. Kahdeksassa tutkimuksessa käytössä oli EEG-avusteinen neurofeedback ja kahdessa oli fMRI-avusteinen neurofeedback. Kaikissa tutkimuksissa neurofeedback osoitti helpottavan valtaosaa potilaiden PTSD-oireistoa ainakin yhdessä päätemuuttujassa, mukaan lukien oireiston taustalla olevia biofysiologisia prosesseja. Tulkintoja rajoittavat kuitenkin suuret erot otoskoossa, tutkimuksen suunnittelussa, päätemuuttujissa ja ilmoitettujen tulosten laajuudessa. (10). Vuonna 2020 päivitetyssä traumaperäisen stressihäiriön käypä hoito -suosituksessa viitataan myös edellä mainittuun tutkimukseen kokeellisena mutta varteen otettavana hoitomuotona (1). Yksi metodologisesti parhaimmaksi ja kattavimmaksi tutkimukseksi neurofeedbackin tehokkuudesta PTSD:n hoitamiseksi on arvioitu olevan vuonna 2016 ilmestynyt RCT-tutkimus, jossa pääkirjoittajana toimi kansainvälisesti arvostettu trauma-asiantuntija Bessel A. van der Kolk. Tässä tutkimuksessa 52 kroonisesta PTSD:stä kärsivää satunnaistettiin saamaan joko neurofeedback-hoitosarja (n=28) tai jäämään odotuslistalle (n=24). Koehenkilöt olivat kokeneet elämänsä aikana keskimäärin 9.29 (SD=2.90) erilaista traumatapahtumaa. Neurofeedback-hoitoja annettiin 2 kertaa viikossa 12 viikon ajan ja yhden hoitokerran kesto oli 12-24 minuuttia. Hoitojen jälkeen neurofeedback-ryhmäläisistä pienempi osa (6/22, 27.3%) täytti enää PTSD:n diagnostiset kriteerit verrattuna kontrolli-ryhmään (15/22, 68,2%) ja ero oli tilastollisesti merkitsevä (p=.007). Neurofeedback-hoidon efektikoko oli suuri (d=2.33) ja ryhmien välinen efektikoko oli myös suuri (d=1.71). Verrattuna kontrolliryhmään neurofeedback tuotti merkittävää PTSD-oireiden paranemista henkilöillä, joilla oli krooninen PTSD (15).
Vuonna 2020 ilmestyi tapausselostus ILF-neurofeedbackin tehokkuudesta vaikeasta ja kompleksisesta traumaperäisestä stressihäiriöstä sekä dissosiaatioista kärsivän naisen oirekuvaan. Asiakas sai 10 hoitokerran ILF-neurofeedback-sarjan Othmer-menetelmällä sekä yhden EMDR-hoidon (silmänliiketerapia) yhdistettynä lyhytpsykoterapiaan. 4 kuukauden seurannassa asiakkaan PCL-5 (PTSD Checklist) -oirekyselomakkeen pisteet paranivat 83%, SCL-90 (Symptoms Checlist) -oirekyselomakkeen pisteet paranivat 98%, DES (Dissociative Experiences Scale) -oirekyselylomakkeen pisteet paranivat 97% ja oireiden helpotusten kuvattiin tulleen pääosin neurofeedback-hoitojen myötä (18). Tällainen nopea toipuminen vakavassa tapauksessa ei ole toki rutiinia mutta ei ole missään tapauksessa myöskään ennennäkemätöntä neurofeedback-hoidon avulla, eteenkin kun hoito yhdistetään johonkin keskustelu/psykoterapiaan. Jo vuonna 2009 ilmestyneessä tapausselostuksessa 40 vuotta PTSD:stä kärsineen sotaveteraanin neurofeedack-hoidot osoitti 50 prosentin paranemisen silmiinpistävimmissä PTSD-oireissaan kolmen istunnon aikana, ja yli 90 prosentin toipumisen 18 istunnon jälkeen (12). Vuonna 2016 ilmestyneessä tapausselostuksessa kuvattiin oireita helpottavia muutoksia naisella, jolla oli monimuotoinen PTSD, johon liittyi vaikeaa ja toistuvaa kehitystraumaa. Naista hoidettiin neurofeedbackilla psykoterapian yhteydessä. On huomattava, että kirjailijat ilmoittivat huomattavista eduista naisen kyvyssä säädellä hänen omia tunteitaan. Hoito lisäsi naisen tunnekykyä ja mahdollisti hänen osallistumisen psykoterapiaan, johon nainen ei aikaisemmin kyennyt ja naista oli pidetty hoitoyksiköissä ”hoitoresistenttinä” (23). Vuonna 2017 ilmestyneessä artikkelissa kuvattiin tapausselostus kahdesta kidutetusta pakolaistaustaisesta vaikeasta PTSD:stä kärsivästä henkilöstä. Tapausselostuksessa todettiin, että molemmat osallistujat olivat aiemmin saaneet traumahoitoa ja / tai lääkitystä, joilla ei ollut vaikutusta heidän oireisiin. Edellä mainittujen hoitojen jälkeen henkilöt saivat neurofeedback-hoitosarjan ja osallistujat osoittivat molemmat kliinisesti merkittävää helpotusta PTSD-oireissa ja ahdistuksen ja masennuksen oireissa. Lisäksi molemmat osallistujat osoittivat parannuksia muistin ja huomiokyvyn suhteen sekä kognitiivisessa kyvyssä (14).
Vuonna 2020 julkaistussa tutkimuksessa osoitettiin kuinka neurofeedback rauhoittaa autonomisen hermoston toimintaa ja näin helpottaa ahdistuksen ja stressin oireita (8). 2/2022 julkaistiin 26 eri tutkimusta sisältävä vertaisarvioitu meta-analyysi (18) neurofeedbackin tehokkuudesta ahdistuneisuushäiriön hoidossa. Kaiken kaikkiaan tulokset osoittivat, että ahdistuneisuushäiriöisten itsearvioidut ahdistuneisuusoireet vähenivät lähes yhden standardipoikkeaman verran (SG SDM = -0,94; BG g = -0,87) ja tutkimuksissa todettiin suhteellisen pieni harha-aste (bias). Tämä on todella korkea ja merkittävä paraneminen ahdistuneisuusoireissa kun verrataan vaikka tällä hetkellä käytössä oleviin mielialalääkehoitoihin, joilla saavutetaan korkeintaan 0,3-0,5 efektikokoja. Neurofeedback hoito vaikuttaisi tämän meta-analyysin perusteella siis olevan 2-3 kertaa tehokkaampi hoitokeino ahdistuneisuushäiriöön verrattuna mielialalääkkeisiin.
11/2021 julkaistiin vertaisarvioitu meta-analyysi arvostetussa psykiatrian ja kliinisen psykologian alan lehdessä (Psychological Medicine, Cambridge) neurofeedbackin tehokkuudesta masennuksen hoidossa (17). Julkaisussa todettiin, että neurofeedbackilla oli keskisuuri vaikutus (Hedges’ g = 0.717) masennusoireiden laskuun jos masennus oli oma itsenäinen sairaus ja suuri vaikutus (Hedges’ g = 1.050) mikäli masennus liittyi muuhun psykiatriseen sairastavuuteen. Analyysin loppupäätelmä on, että neurofeedbackin on todettu vähentävän potilaiden itsearviointiin perustuvia masennuksen oireita. Tutkijat myös uskovat, että neurofeedback voi olla tulevina vuosina merkittävä lisätyökalu masennuksen ja masennusoireiden hoidossa.
Paras tutkimusnäyttö Neurofeedbackilla on erityisesti lasten ja nuorten ADHD:n (Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö) hoidossa. 3/2020 julkaistussa kvantitatiivisessa katsauksessa (9) todettiin, että neurofeedbackia voidaan pitää ADHD:n hoidossa vakiintuneena sekä ”tehokkaana ja spesifinä”. Tähän katsaukseen sisällytettiin neljä RCT (satunnaistettu ja kontrolloitu) -tutkimusta sekä kolme open label (avointa) -tutkimusta, joissa käytettiin standardisoitua neurofeedback protokollaa. RCT-tutkimuksissa efektikoko todettiin keskisuureksi tai suureksi ja 32–47% hoidetuista ADHD-potilaista saavutti remission eli he toipuivat sairaudesta. Vaikutukset arvioitiin 6–12 kuukauden kuluttua hoidon päättymisestä ja saavutetut tulokset vähintään pysyivät mutta usein jopa paranivat edelleen. Kolme avointa neurofeedback-tutkimusta osoittavat samanlaisen tai paremman tehon (kaikki tutkimukset osoittivat suuret efektikoot sekä parhaimmillaan 53%:n remission hoidon jälkeen) verrattuna monikeskus RCT-tutkimuksiin, mikä osoittaa, että neurofeedbackin vaikutukset ovat hyvin siirrettävissä kliiniseen käyttöön. Merkittäviä haittavaikutuksia ei ilmoitettu missään tutkimuksessa ja merkkejä julkaisujen puolueellisuudesta ei löytynyt.
2018 ilmestyneessä systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä (13) neurofeedbackin (NF) pitkäaikaisesta tehosta ADHD:n hoitoon kerättiin tulokset kymmenestä tutkimuksesta, joihin osallistui yli 500 osallistujaa, jotka olivat enimmäkseen 8–12-vuotiaita lapsia ja heidän hoitotuloksia seurattiin 2-12 kuukauden ajan. NF-ryhmässä efektikoko sekä tarkkaamattomuuteen että hyperaktiivisuuteen/impulsiivisuuteen oli kohtalainen. Epäaktiiviseen kontrolliryhmään (esim. kognitiivinen harjoittelu) verrattuna neurofeedback oli ylivertainen kun taas metyylifenidaatti vaikuttaa tehokkaammalta hoitomuodolta ADHD:n hoitoon kuin neurofeedback.
Molemmissa katsauksissa nostettiin esille se, että lääkehoidon teho usein heikkeni kun taas neurofeedbackin teho vahvistui seurannan aikana. Lisäksi tunnetusti lääkehoito on tehokas ainoastaan aktiivisesti käytettynä mutta mitään pysyviä hoitotuloksia ei saavuteta. Neurofeedback puolestaan vaikuttaisi tekevän pysyviä muutoksia aivojen toimintaan, jolloin saatetaan jopa parantaa kyseinen sairaus pelkän oirehoidon sijaan.
8/2021 julkaistussa systemaattisessa katsauksessa (16), johon sisällytettiin yhdeksän RCT (satunnaistettu ja kontrolloitu) -tutkimusta ja 620 lasta/nuorta, todettiin neurofeedbackin parantavan lasten käyttäytymistä, mahdollistavan impulsiivisuuden paremman hallinnan sekä lisänneen huomion pitkäjänteistä kiinnittämistä. Lisäksi neurofeedback paransi lasten motorista kontrollia eli liikkeiden säätelyä ja ohjaamista sekä heidän koordinaatiotaitoja.
2019 valmistuneessa systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissa (19) todettiin neurofeedbackista myös merkittävää helpotusta pakko-oireiseen häiriöön.
2020 valmistuneessa systemaattisessa katsauksessa, johon sisällytettiin 24 tutkimusta neurofeedbackin tehokkuudesta kroonisen kivun hoitoon (20), todettiin tutkimuksen johtopäätöksissä: ”Ottaen huomioon tarkasteltujen tutkimusten yleisesti positiiviset tulokset, havainnot osoittavat, että Neurofeedback-hoidolla on potentiaalia vähentää kipua ja parantaa siihen liittyvien oireiden tuloksia kroonista kipua sairastavilla henkilöillä”.
Erityisesti migreeniperäisiin kipuoireisiin neurofeedback-terapialla vaikuttaa olevan hyvä vasten, kuten tässä 2010 valmistuneessa tutkimuksessa todettiin (21). Tutkimuksessa 37 migreenipotilasta sai 40 neurofeedback-hoitoa 6 kuukauden aikana ja hoidon päättymisen jälkeen tutkittavia seurattiin 14,5kk ajan. 26 tutkittavaa eli 70% kokivat yli 50% vähenemisen migreenikohtausten määrässä ja tulokset säilyivät koko seuranta-ajan. Samanlaisia tai vieläkin parempia tuloksia osoitettiin 2011 valmistuneessa tutkimuksessa (22), jossa 71 auratonta migreeniä sairastavaa koehenkilöä jaettiin kahteen ryhmään: Koe-ryhmässä 46 koehenkilö saivat 10 neurofeedback-hoitoa ja kontrolli-ryhmässä 25 koehenkilöä jäivät heidän aikaisemmalle lääkitykselle. Neurofeedback-hoitoja saaneista 54% kokivat migreenin täysin loppuneen ja 39% koki migreenikohtausten vähentyneen yli 50%:lla. Kontrolli-ryhmässä 68% migreenille ei tapahtunut mitään, 20% koki migreenin vähentyneen alle 50%:lla ja 8% koki kohtausten vähentyneen yli 50%
Lähdeluettelo:
1) Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Traumaperäinen stressihäiriö. Käypä hoito -suositus 9.1.2020. www.kaypahoito.fi
2) Dobrushina Olga R., Vlasova Roza M., Rumshiskaya Alena D., Litvinova Liudmila D., Mershina Elena A., Sinitsyn Valentin E., Pechenkova Ekaterina V. Modulation of Intrinsic Brain Connectivity by Implicit Electroencephalographic Neurofeedback. Frontiers in Human Neuroscience 2020;14:192.
3) Fisher, S. F. (2014). Neurofeedback in the treatment of developmental trauma: Calming the fear-driven brain. New York, NY: W. W. Norton.
4) Rolston, A., & Lloyd-Richardson, E. (n.d.). What is emotional regulation and how do we respond to it? Ithaca, NY: Cornell Research Program for Self-Injury Recovery.
5) Berking, M., & Wupperman, P. (2012). Emotion regulation and mental health: Recent findings, current challenges, and future directions. Current Opinion in Psychiatry, 25, 128–134.
6) Cloitre, M., Miranda, R., Stovall-McClough, K. C., & Han, H. (2005). Beyond PTSD: Emotion regulation and interpersonal problems as predictors of functional impairment in survivors of childhood abuse. Behavior Therapy, 36, 119–124.
7) Zhao Z, Yao S, Li K, Sindermann C, Zhou F, Zhao W, Li J, Lührs M, Goebel R, Kendrick KM, Becker B. Real-Time Functional Connectivity-Informed Neurofeedback of Amygdala-Frontal Pathways Reduces Anxiety. Psychother Psychosom. 2019;88(1):5-15. doi: 10.1159/000496057. Epub 2019 Jan 30. PMID: 30699438.
8) Balt, K., Du Toit, P., Smith, M., & van Rensburg, C. J. (2020).The effect of infraslow frequency neurofeedback on autonomic nervous system function in adults with anxiety and related diseases. NeuroRegulation, 7(2), 64–74
9) Arns, M., Clark, C.R., Trullinger, M. et al. Neurofeedback and Attention-Deficit/Hyperactivity-Disorder (ADHD) in Children: Rating the Evidence and Proposed Guidelines. Appl Psychophysiol Biofeedback 45, 39–48 (2020).
10) Panisch LS, Hai AH. The Effectiveness of Using Neurofeedback in the Treatment of Post-Traumatic Stress Disorder: A Systematic Review. Trauma, Violence, & Abuse. 2020;21(3):541-550.
11) Anna Gerge. A multifaceted case-vignette integrating neurofeedback and EMDR in the treatment of complex PTSD, European Journal of Trauma & Dissociation, Volume 4, Issue 3, 2020.
12) Siegfried Othmer. Recovery from PTSD: A Vietnam Veteran, news.eeginfo.com, 2009. https://news.eeginfo.com/recovery-from-ptsd-a-vietnam-veteran/. Viitattu 03.03.2022
13) Van Doren, J., Arns, M., Heinrich, H. et al. Sustained effects of neurofeedback in ADHD: a systematic review and meta-analysis. Eur Child Adolesc Psychiatry 28, 293–305 (2019). https://doi.org/10.1007/s00787-018-1121-4
14) Askovic, M., Watters, A. J., Aroche, J., & Harris, A. W. (2017). Neurofeedback as an adjunct therapy for treatment of chronic posttraumatic stress disorder related to refugee trauma and torture experiences: Two case studies. Australasian Psychiatry, 25, 358–363.
15) van der Kolk BA, Hodgdon H, Gapen M, Musicaro R, Suvak MK, Hamlin E, et al. (2016) A Randomized Controlled Study of Neurofeedback for Chronic PTSD. PLoS ONE 11(12): e0166752. doi:10.1371/journal.pone.0166752
16) Sampedro Baena, L.; Fuente, G.A.C.-D.l.; Martos-Cabrera, M.B.; Gómez-Urquiza, J.L.; Albendín-García, L.; Romero-Bejar, J.L.; Suleiman-Martos, N. Effects of Neurofeedback in Children with Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder: A Systematic Review. J. Clin. Med. 2021, 10, 3797. https://doi.org/10.3390/jcm10173797
17) Fernández-Alvarez, J., Grassi, M., Colombo, D., Botella, C., Cipresso, P., Perna, G., & Riva, G. (2022). Efficacy of bio- and neurofeedback for depression: A meta-analysis. Psychological Medicine, 52(2), 201-216. doi:10.1017/S0033291721004396
18) Russo, G. M., Balkin, R. S., & Lenz, A. S. (2022). A meta-analysis of neurofeedback for treating anxiety-spectrum disorders. Journal of Counseling & Development, 00, 1– 16. https://doi.org/10.1002/jcad.12424
19) Ferreira S, Pêgo JM, Morgado P. The efficacy of biofeedback approaches for obsessive-compulsive and related disorders: A systematic review and meta-analysis. Psychiatry Res. 2019 Feb;272:237-245. doi: 10.1016/j.psychres.2018.12.096. Epub 2018 Dec 20. PMID: 30590278.
20) Roy R, de la Vega R, Jensen MP, Miró J. Neurofeedback for Pain Management: A Systematic Review. Front Neurosci. 2020;14:671. Published 2020 Jul 16. doi:10.3389/fnins.2020.00671
21) Stokes DA, Lappin MS. Neurofeedback and biofeedback with 37 migraineurs: a clinical outcome study. Behav Brain Funct. 2010;6:9. Published 2010 Feb 2. doi:10.1186/1744-9081-6-9
22) Walker JE. QEEG-guided neurofeedback for recurrent migraine headaches. Clin EEG Neurosci. 2011 Jan;42(1):59-61. doi: 10.1177/155005941104200112. PMID: 21309444.
23) Fisher, S. F., Lanius, R. A., & Frewen, P. A. (2016). EEG neurofeedback as adjunct to psychotherapy for complex developmental trauma-related disorders: Case study and treatment rationale. Traumatology, 22, 255.
