Neurofeedback vakiintunut hoitomuoto ADHD:n hoidossa

3/2020 julkaistussa kvantitatiivisessa katsauksessa todettiin, että neurofeedbackia voidaan pitää ADHD:n hoidossa vakiintuneena sekä ”tehokkaana ja spesifinä”. Tähän katsaukseen sisällytettiin neljä RCT (satunnaistettu ja kontrolloitu) -tutkimusta sekä kolme open label (avointa) -tutkimusta, joissa käytettiin standardisoitua neurofeedback protokollaa. RCT-tutkimuksissa efektikoko todettiin keskisuureksi tai suureksi ja 32–47% hoidetuista ADHD-potilaista saavutti remission eli he parantuivat sairaudesta. Vaikutukset arvioitiin 6–12 kuukauden kuluttua hoidon päättymisestä ja saavutetut tulokset vähintään pysyivät mutta usein jopa paranivat edelleen. Kolme avointa neurofeedback-tutkimusta osoittavat samanlaisen tai paremman tehon (kaikki tutkimukset osoittivat suuret efektikoot sekä parhaimmillaan jopa 53 %:n remission hoidon jälkeen) verrattuna monikeskus RCT-tutkimuksiin, mikä osoittaa, että neurofeedbackin vaikutukset ovat hyvin siirrettävissä kliiniseen käyttöön. Merkittäviä haittavaikutuksia ei ilmoitettu missään tutkimuksessa ja merkkejä julkaisujen puolueellisuudesta ei löytynyt.

2018 ilmestyneessä systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä neurofeedbackin (NF) pitkäaikaisesta tehosta ADHD:n hoitoon kerättiin tulokset kymmenestä tutkimuksesta, joihin osallistui yli 500 osallistujaa, jotka olivat enimmäkseen 8–12-vuotiaita lapsia ja heidän hoitotuloksia seurattiin 2-12 kuukauden ajan. NF-ryhmässä efektikoko sekä tarkkaamattomuuteen että hyperaktiivisuuteen/impulsiivisuuteen oli kohtalainen. Epäaktiiviseen kontrolliryhmään (esim. kognitiivinen harjoittelu) verrattuna neurofeedback oli ylivertainen kun taas metyylifenidaatti vaikuttaa tehokkaammalta hoitomuodolta ADHD:n hoitoon kuin neurofeedback.

Molemmissa katsauksissa nostettiin esille se, että lääkehoidon teho usein heikkeni kun taas neurofeedbackin teho vahvistui seurannan aikana. Lisäksi tunnetusti lääkehoito on tehokas ainoastaan aktiivisesti käytettynä mutta mitään pysyviä hoitotuloksia ei saavuteta. Neurofeedback puolestaan vaikuttaisi tekevän pysyviä muutoksia aivojen toimintaan, jolloin saatetaan jopa parantaa kyseinen sairaus pelkän oirehoidon sijaan. 

Tällaisia kokemuksia myös meillä on Nemoyssa kun monet lapset ja nuoret ovat päässeet vähentämään ja jopa lopettamaan ADHD-lääkityksiään ja joko itse tai vanhemmat ovat kokeneet pysyviä muutoksia nuorten toimintakyvyssä. Lisäetu neurofeedback-hoidolle on sen turvallisuus ja noninvasiivisuus kun taas lääkehoito aiheuttaa monille epämieluisia ja epätoivottuja haittavaikutuksia.

Traumaperäinen stressihäiriö eli PTSD heikentää yksilön elämänlaatua ja toimintakykyä

Neurofeedback ja PTSD

Traumaperäinen stressihäiriö eli PTSD heikentää yksilön elämänlaatua ja toimintakykyä monella tapaa. Se lisää sairastumisriskiä verenpainetaudille, ylipainolle sekä päihde-, mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöille. PTSD voi myös vaikuttaa haitallisesti biofysiologisiin prosesseihin, erityisesti niihin, jotka liittyvät aivoihin [Dorrington 2014]. Oirekuvansa vuoksi traumaperäinen stressihäiriö lisää riskiä yksinäisyyteen, työkyvyttömyyteen, terveyspalveluiden suurkäyttöön ja itsemurhaan. PTSD:n ilmaantuvuus on maailmanlaajuisesti n. 4%, Euroopan maissa elinaikainen ilmaantuvuus vaihtelee välillä 0.56% – 6.67% [Koenen 2017]. PTSD aiheuttaa inhimillisen kärsimyksen lisäksi merkittävät yhteiskunnalliset kustannukset sekä menetettyjen toimintakykyisten elinvuosien että suurten hoitokustannusten vuoksi [Marshall 2000].

Nykyiset hoitomuodot traumaperäiseen stressihäiriöön ovat psykoterapia ja lääkehoito [Käypä hoito]. SSRI-lääkityksen efektikoko jää pienen ja keskisuuren välille (Cohenin d = 0.13-0.43), antipsykoottien tai bentsodiatsepiinien hyödystä ei ole tutkimusnäyttöä. Virallinen käyttöindikaatio on sertraliinilla ja paroksetiinilla. Lääkehoidolla ei saavuteta täyttä oireettomuutta ja puolet potilaista jää ilman riittävää vastetta. Traumaoireet palaavat usein ennalleen, mikäli lääkitys lopetetaan [Käypä hoito, Lee 2016].

Neurofeedback on innovatiivinen hoitomuoto traumaperäiseen stressihäiriöön. Oheisessa systemaattisessa katsauksessa käytiin läpi kymmenen tutkimusta, joissa tarkkailtiin neurofeedbackin tehokkuutta PTSD:n hoidossa. Kaikissa tutkimuksissa neurofeedback osoittaisi helpottavan valtaosan potilaiden PTSD-oireistoa, mukaan lukien oireiston alla olevia biofysiologisia prosesseja.

Linkki meta-analyysiiin

Dorrington S, Zavos H, Ball H, et al. Trauma, post-traumatic stress disorder and psychiatric disorders in a middle-income setting: prevalence and comorbidity. The British journal of psychiatry : the journal of mental science 2014;205:383-9, published in www Nov.
Koenen KC, Ratanatharathorn A, Ng L, et al. Posttraumatic stress disorder in the World Mental Health Surveys. Psychological medicine 2017;47:2260-74, published in www Oct.
Marshall RP, Jorm AF, Grayson DA, et al. Medical-care costs associated with posttraumatic stress disorder in Vietnam veterans. Australian and New Zealand Journal of Psychiatry 2000;34:954-62, published in www Dec.
Lee DJ, Schnitzlein CW, Wolf JP, et al. Psychotherapy versus pharmacotherapy for posttraumatic stress disorder: systemic review and meta-analyses to determine first-line treatments. Depression and Anxiety 2016;33:792-806, published in www Sep.
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Traumaperäinen stressihäiriö. Käypä hoito -suositus. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2014. www.kaypahoito.fi.

ADHD ja traumat nuorilla vs. neurofeedback

Jo vuonna 1938 tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että yliaktiivisten ja impulsiivisten lasten aivoaallot olivat otsalohkoissa normaalia hitaammat. Samoihin tutkimustuloksiin on päästy toistetusti myös lukuisissa muissa tutkimuksissa ja vuonna 2013 Yhdysvaltojen lääke- ja elintarvikevirasto FDA hyväksyi etuotsalohkojen hitaan aaltotoiminnan ADHD:n tunnusmerkiksi ja lisätyökaluksi diagnoosin tekemiseen (linkki). Toisin sanoen näiden lasten järkiaivot eivät pysty hallitsemaan tunneaivoja kunnolla, jolloin heidän toiminnanohjaus on heikkoa.

Tunnetusti tunnekeskukset muuttuvat ylivalppaiksi myös kun ihminen, erityisesti lapsi altistuu kaltoinkohtelulle ja traumalle. Traumatisoituneilla ihmisillä hermoverkot, jotka edustavat ja ylläpitävät pelkoa, hermoilua, raivoa ja huomiokykyä aktivoituvat usein. Tällöin ihminen havaitsee vaaroja kaikkialla ja on valmistautunut jatkuvasti taistelemaan tai pakenemaan. Kun pelkoa ylläpitävät hermoverkot saadaan rauhoittumaan, niin aivojen stressialttius vähenee, ja ne kykenevät keskittymään paremmin tavanomaisiin tapahtumiin. Neuropalaute vaikuttaisi helpottavan erilaisten reagointitapojen löytämistä vakauttamalla aivoja ja lisäämällä niiden joustavuutta.

neurocoaching

 

Käyttämämme Othmer-menetelmän kehittäjän sivuilla on runsaasti erilaisia tutkimuksia neurofeedbackista, pääset sinne alla olevasta painikkeesta.

EEG-infon tutkimukset

Neurofeedback – Hoitokokeilu Helsingin Diakonissalaitoksen intensiivihoidossa.

Hoitokokeilun tulokset lupaavia

Neurofeedback-hoitopilotin löydösten perusteella voidaan todeta, että: Neurofeedback-hoitojakson tulokset olivat johdonmukaisia eri mittareilla arvioiden ja vastasivat aikaisempien tutkimusten tuloksia lasten keskittymiskyvyn vahvistumisesta neurofeedbackhoidon aikana. Aineiston suppeuden vuoksi tuloksiin täytyy suhtautua lähinnä suuntaa antavina, joten laajemman tutkimuksen toteuttamiselle olisi perusteita. Lasten kokemus neurofeedback-hoidosta oli keskimäärin positiivinen, eikä haitallisia sivuvaikutuksia tullut esille. Lapsen rentoutuminen ja sopivan vireystilan löytäminen tärkeän aikuisen läheisyydessä voi toimia tärkeänä lähtökohtana, kun lähdetään harjoittelemaan optimaalisen vireystilan alueella tapahtuvaa vuorovaikutusta ja yhdessäoloa. Neurofeedback-hoito voi tarjota uusia mahdollisuuksia kehittää sijaishuollossa tarvittavia hoitomenetelmiä traumatisoituneiden lasten ja perheiden hoitamiseksi.   Helsingin-Diakonissalaitos-julkaisu-neurofeedback